Tarinani salaisesta metsästä

Oli synkkä päivä. Linnut lensivät etelään. Mutta koko metsä ei ollut vielä nukahtanut! Pientä polkua pisin kipitti kaksi tyttöä. Heidän nimensä oli Suvi ja Anni.
Tytöt olivat poimimassa marjoja Herra Karhun pesän lähellä. Suvi jo keräsi korillista, kun Anni kääntyi, ja näki Herra Karhun pään. Anni kirkaisi, ja herätti Herra Karhun. Karhu tuijotti tyttöjä. Suvikin kääntyi, ja juoksi piiloon. Anni juoksi jäljessä. Karhu kaappasi Annin, ja nukahti tämä sylissään. Suvi hiipi hiljaa kohti Annia. Sitten Suvi sai idean. Hän otti repustaan köyden ja leivän. Suvi antoi leivän Annille, ja heitti köyden heidän yläpuolella olevan puun oksan ympäri. Suvi sitoi köyden Anniin, ja veti minkä pystyi. Puolivälissä matkaa puun oksa katkesi, ja Anni putosi karhun pehmeälle turkille. Mutta Herra Karhu ei tykännyt siitä että Sen turkkia pidetään laskeutumisalustana. Herra Karhu hyökkäsi Annin kimppuun. Suvi otti maasta kepin, ja viskasi sen karhun silmään RAAH! Karhu ulvoi. Nyt juostaan pois! Anni huusi. Mutta minne? Puhisi Suvi. Näetkö tuon kiven? Anni huusi. Joo! Puhisi Suvi. Mennään sen taa! Anni huusi. Liian pieni... Suvi sanoi. …Eikö tuo ole parempi piilo? Suvi Huusi. Joo! Sanoi Anni. Tytöt juoksivat edessä olevaan luolaan. Täällähän on pilkkopimeää! Suvi Sanoi ääni väristen. No luulitkos että ”luola” olisi valoisa… Anni sanoi. IIK! Anni huusi. Täällähän tippuu vettä katosta! Anni kirkui. Totta kai! Suvi sanoi. Etkö ole koskaan kuullut, että Peikkoja asuu luolassa? Suvi kysyi. En ole, ja mistä peikosta puhut? Anni sanoi. Siitä, joka tappaa lapsia. Suvi töräytti. Annia rupesi pelottamaan. Mutta mikä kuolapallo putosi päälleni? Anni huusi. Suvi katsoi ylöspäin, ja sanoi: minä pilailin! Luolan katossa oli reikä, josta sadevesi tippui alas. Mennään, ei se karhu tiedä missä me asutaan! Anni sanoi pyyhkiessään vesitippoja vaatteiltaan.

Toinen luku:


Suvi ja Anni juoksivat kotiin. Suvi ja Anni kertoivat seikkailustaan heidän äidilleen Miralle. Sen jälkeen he kertoivat sen isälleen Jaakolle. Sen jälkeen he kertoivat isosiskolle Juulialle. Kukaan eivät oikein uskoneet mitä he sanoivat. (huokaus) Mitä jos tytöt ovat katsoneet liikaa lasten ohjelmia, ja näkevät nyt harhoja? Mira mietti. (huokaus) Mitähän tytöt seuraavaksi kertovat? Pohti Jaakko. (huokaus) En enää ikinä usko tuollaista hoopoa tarinaa! Päätti Juulia. Seuraavana päivänä Suvi ja Anni päättivät näyttää kaiken. Mira suostui, Jaakko suostui, ja jopa Juulia suostui. Niin koko perhe tuli mukaan. Matkalla metsään, Suvi näki pudottamaansa korin. Hän poimi sen. Tässä on minun pudottamani korini! Suvi huusi riemuissaan. No missä se karhu on? Kysyi Mira. Tuolla! Huusi Anni. Perhe katsoi karhua. Annin sijasta Juulia kiljaisi. Herra Karhu heräsi. Se tuijotti heitä. Karhu hyökkäsi perheen kimppuun. Kaikki juoksivat pois alta. Pian! Huusi Anni. Tulkaa tänne! Suvi
huusi. Koko perhe juoksi siihen samaan luolaan, missä olivat piileksineet karhua. Niin koko perhe oli turvassa. Luolan seinät kiilsivät kuin peili, jolloin saattoi katsoa ulos tarpeen tullessa. Karhu etsi yhä perhettä. Se vaelsi sen luolan yltä, missä perhe oli piilossa karhua. Luolan seinät olivat muotoutuneet penkin muotoiseksi, jolla perhe istui. Karhu näki reiästä perheen. Se juoksi ovi-aukolle, ja rynnisti sisään.
Sillä aikaa perhe löysi luolan perältä toisen ovi-aukon. He menivät ulos. Minä haluan kotiin! Kimitti Juulia. Minäkin! Sanoi Mira. En minä enää halua katsoa sitä karhua! Sanoi Jaakko. Ja niin perhe meni kotiin. Mihin se karhu jäi? Anni mietti. Se selitetään huomenna. Sanoi Suvi.

Kolmas luku:


Seuraavana päivänä Suvi ja Anni päättivät lähteä kalaan läheiselle purolle. He keräsivät matoja heidän takapihaltaan. Jaakkokin halusi mukaan. Jaakko nosti onget vajan kattopaalujen päältä. He menivät joen rantaan, ja ottivat onkikilpailut. Anni ja Suvi vastaan Jaakko. Arvaa huviksesi kuka sai isoimman saaliin! Jaakko voitti yhdellä pikku sintillä. Se oli vasta poikanen. Heitä se takaisin! Suvi huusi. Ja arvaa mitä Jaakko sanoi! hän sanoi: ”te vaan haluatte voittaa minut!” No ei kyllä! Anni sanoi. Sittenhän on tasapeli! Suvi sanoi. Niin justiinsa! Innoissaan tytöt riensivät kotiin kolme isoa kalaa kummankin sylissä. Mira antoi molemmille palkkioksi tikkarin ja suukon, ja lupasi keittää kalat. He menivät metsään selvittämään mihin se karhu meni. he menivät luolaan tikkaria pureskellen. Karhukin oli löytänyt luolan toisen puolen ovi-aukon ja meni torkkumaan aurinkoon. Suvi ja Anni menivät myös kotiin. He ihmettelivät missä karhu oli. Sitten se selvisi. Karhu kyllästyi entiseen pesäpaikkaansa, ja meni Suvin, Annin ja Juulian majaan. Kun Suvi ja Anni menivät metsälle päin, he huomasivat heti ruskean turkin ja töpöhännän. Suvi hiipi lähemmäs majaa. Karhu heräsi jälleen. Minun pitää mennä johonkin missä voi nukkua, ja olla suojassa noilta rauhan rikkojilta! Karhu ajatteli. Sitten se livisti puuvajaan. Karhu haistoi hunajaa. Totta se olikin. Vajan nurkassa oli kuin olikin ampiaispesä. Karhu raukka työnsi kuononsa ampiaispesään! Ampiainen pisti karhua kuonoon! Karhu Herra parkaisi, ja juoksi metsään. Sen jälkeen sitä ei ollut näkynyt. Karhu rukka! Sanoi Suvi.

Neljäs luku:


Suvi ja Anni löysivät seuraavana päivänä koordinaatteja Villen piirtämältä kartalta, jonka Ville oli lähettänyt postissa. Ville oli Annin ja Suvin luokalla. Ville oli lähettänyt postissa kartan koordinaatit. En tajua mitään tästä ”kirjoituksesta”! Suvi totesi. Täytyyhän meidän saada selvää ”koordinaatista” eikä ”kirjoituksesta”! Anni sanoi. Niin no, milloin viimeksi luit salakielellä kirjoitettua ”koordinaattia”? Suvi sanoi: Viimeksi eilen, kun Ville lähetti sähköpostia, ja selitti mitä mitäkin ”koordinaatti” tarkoittaa. Anni vastasi.
No, sano sitten mitä tuo koordinaatti tarkoittaa? Se tarkoittaa… se tarkoittaa... kaksi! Anni vastasi. Entä tuo? suvi kysyi. !=1 ” = 2 # = 3 ¤ =4 % =5 & = 6 { = 7 @ = 0 . Anni vastasi. Tuossa lukee # % #@ = ¤ & { ! Suvi sanoi. No sitten siinä lukee 35304671 eli se on kartan koordinaatti. Anni vastasi. Niin on! Suvi sanoi. Tuossa sanotaan, että siinä kohtaa on jotain salaista. Tytöt lähtivät matkaan luonnon helmaan. Tässä on siis jotain… mutta mitä? Suvi sanoi. Katso! Anni sanoi. He tuijottivat Karhua! Se oli tullut Villen pihalle, ja nyt se rikkoo Villen majaa. Minä kyllä suutun! Suvi huusi. Suvi ja Anni juoksivat karhua kohti. Karhu parkaisi nähdessään heidät. Karhu juoksi pois säikähdyksestä. EN HALUA NÄHDÄ SINUA ENÄÄ TÄSSÄ MAASSA! Anni huusi. PÖTKI VAAN KARKUUN, KYLLÄ ME SUT LÖYDETÄÄN! Suvi huusi. Ville oli nähnyt kaiken. Kiitoksia! Saatte vähän naposteltavaa kiitokseksi avusta. Ja pian Suvi ja Anni kävelivät taskut täynnä karkkia kotiin. (tarina jatkuu..)